Tasapuolinen eläke ei ole kaikkialla itsestäänselvyys

Eläkejärjestelmät maailmalla

Suomen eläkejärjestelmä turvaa jokaiselle yli 65-vuotiaalle perustoimeentulon myös työuran jälkeen. Kaikkialla maailmassa tämä ei ole itsestäänselvyys. Eri maissa eläkejärjestelmät vaihtelevat suuresti. Pohjoismainen hyvinvointivaltio takaa eläkkeen jokaiselle. Esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa eläkejärjestelmä on hyvin samankaltainen kuin Suomessakin. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen saa työurastaan riippumatta peruseläkkeen, jolla pitäisi tulla toimeen. Jos on ehtinyt tehdä pitkän ja menestyksekkään työuran ennen eläkkeelle jäämistään, on myös eläke suurempi, sillä se on sidottu aiempaan tulotasoon. Useimmiten eläke on myös sitä suurempi, mitä vanhempana eläkkeelle jää. Tällä tavalla ihmisiä kannustetaan jatkamaan töissä mahdollisimman pitkään. Vaikka hyvinvointivaltioon perustuva eläkejärjestelmä onkin kaikkien kannalta reilu, Pohjoismaissa on viime vuosina puhuttu eläkeiän nostamisesta, sillä kestävyysvajeen vuoksi valtioilla on tulevaisuudessa hankaluuksia maksaa kaikille pitkää eläkettä, etenkin kun ihmiset voivat elää vuosikymmeniä eläkkeelle jäämisen jälkeen.

Eläkejärjestelmät Euroopassa

Euroopassa lähes jokaisessa maassa eläkejärjestelmä perustuu jollakin tavalla työntekoon aivan kuten Pohjoismaissakin. Yksi hyvin tyypillinen esimerkki eurooppalaisesta eläkejärjestelmästä on Kroatian eläkejärjestelmä. Kroatiassa valtio maksaa jokaiselle ihmiselle eläkkeen perusosan riippumatta siitä, onko tämä tehnyt pitkän ja menestyksekkään työuran vai ei. Käytännössä tämä perusosa on kuitenkin hyvin pieni ja sillä on vaikea tulla toimeen. Kuitenkin perusosa antaa turvaa sekä vanhuuden että työkyvyttömyyden varalta. Eläkejärjestelmä turvaa myös lesken, ja työntekijän kuollessa leskelle maksetaan leskeneläkettä, jonka tarkoitus on auttaa tätä säilyttämään elintasonsa. Kroatian eläkejärjestelmään kuuluu myös pakollinen eläkesäästäminen, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että työntekijät maksavat palkastaan pakollisia eläkemaksuja, joilla tulevaa eläkettä kartutetaan. Malli on siis käytännössä tältä osin sama kuin Suomessa. Lisäksi Kroatiassa on tarjolla paljon myös vapaaehtoisia eläkerahastoja, joihin ihmiset voivat sijoittaa paremman eläkkeen toivossa.

Myös eurooppalaisissa eläkejärjestelmissä on eroja. Siinä missä Kroatian eläkejärjestelmä vastaa hyvin Euroopan normia, on esimerkiksi Belgian eläkejärjestelmä hyvin erilainen. Suurin ero kroatialaiseen ja pohjoismaalaiseen eläkejärjestelmään on se, että Belgiassa eläkkeensaajat jaetaan kolmeen eri kastiin. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat tavalliset palkansaajat, jotka työskentelevät yksityisellä sektorilla. Heidän eläkkeensä maksetaan palkasta pidätettävillä eläkemaksuilla. Toisen sektorin eläkkeensaajia ovat yrittäjät ja julkisen sektorin virkamiehet, jotka maksavat niin kutsuttuja sosiaalimaksuja turvatakseen eläkkeensä. Näihin maksuihin voi itse vaikuttaa, mutta mitä enemmän maksat, sen suurempaa eläkettä kartutat. Kolmanteen ryhmään puolestaan kuuluvat maatalousyrittäjät. Lisäksi Belgiassa on erilliset järjestelmät työkyvyttömyys- ja leskeneläkkeille. Käytännössä eläkejärjestelmät ovat hyvin samanlaisia eri ryhmien kesken, mutta jokaisella järjestelmällä on erillinen hallinto, joka kasvattaa jonkin verran byrokratian määrää.

Eläkejärjestelmät muualla maailmassa

pensionEuroopassa jokainen valtio tarjoaa asukkailleen oikeudenmukaisen ja tasapuolisen eläkkeen, joka perustuu useimmiten tehdyn työuran pituuteen ja sen aikana saavutettuun ansiotasoon. Kaikkialla maailmassa ei kuitenkaan noudateta samoja periaatteita, vaan tarjolla on hyvinkin erilaisia eläkejärjestelmiä. Esimerkiksi Kiinassa eläkejärjestelmä perustuu jakoon kaupunkilaisten ja maalaisten välillä. Kaupunkilaisten on maksettava palkastaan tietty summa eläkemaksuja eläkerahastoon, joka myöhemmin takaa heille turvatun vanhuuden ja toimeentulon. Maalaisilla eläkemaksujen maksaminen puolestaan on vapaaehtoista. Köyhillä seuduilla harva pystyy maksamaan eläkemaksuja, joten eläke jää usein olemattomaksi. Siksi ihmiset joutuvat turvautumaan perheenjäsentensä apuun vanhuuden vaivojen iskiessä. Useat vanhukset majailevatkin esimerkiksi omien lastensa luona, koska eivät enää tule toimeen omillaan.

Australiassa eläke puolestaan perustuu työnteon sijaan asumiseen. Kaikki Australiassa asuvat kansalaisuudesta riippumatta voivat olla oikeutettuja eläkkeeseen. Asumisperusteinen eläke on kuitenkin harkinnanvarainen etuus, jota maksetaan vain niille, jotka sitä todella tarvitsevat. Suuri omaisuus saattaa esimerkiksi estää eläkkeen maksamisen. Tarpeen mukaan eläkkeen lisäksi vanhukselle saatetaan maksaa myös muita tukia, kuten asumistukea. Nämäkin ovat tarveharkintaisia tukia, eikä niitä itsestäänselvästi saa joka kuukausi. Kaikki työntekijät maksavat lisäksi eläkemaksuja erilliseen eläkerahastoon, jonka kautta he voivat saada korotusta omaan eläkkeeseensä. Tämä on palkansaajille pakollista. Yrittäjätkin voivat liittyä eläkekassaan ja maksaa sinne jäsenmaksuja, mutta heille liittyminen on vapaaehtoista. Jos yrittäjä ei ole maksanut erillisiä eläkemaksuja, hän saa tulevaisuudessa ainoastaan tarveharkintaista eläkettä, jonka tarve katsotaan aina tapauskohtaisesti. Australian eläkejärjestelmä on siitä uniikki, että kartutettu omaisuus saattaa vaikuttaa eläkkeen suuruuteen.